Jääkarhujen maassa soi Rock'n'Roll

Olen ollut melko epäsuomalainen viime vuosina. On tullut pyörittyä milloin missäkin kylmyyttä ja pimeyttä paossa, kritisoitua muita ylenpalttisesta varovaisuudesta ja slaavilaisesta perusnegatiivisuudesta. Armeijakin meni läpi kiviä potkiskellen. Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä. Otan tehtäväkseni kantaa hieman huolta siitä, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat, tai edes tietävät. Tämähän on suomalaiselle lähes yhtä tärkeä tieto, kuin naapurin vuosipalkka.

Palasin pitkästä aikaa miettimään joitakin keskustelujani ulkomaalaisten kanssa, kun katsoin Laguna Beachin (the real Orange County) uusia jaksoja. Sarjassa kalifornialaisnuoret elävät huoletonta elämäänsä tiedostamatta juurikaan, mitä muualla tapahtuu...eikä heidän tarvitsekaan. LB on muuten satiirin ystäville todella maukas sarja, aivan täydellinen! Oh my god, so much drama...

Mieleeni palasi tilanne, kun Toscanan auringon alla aikoinaan lomaillessani juttelin San Diegosta tulleen amerikkalaisperheen tyttären kanssa suomalaisen ja yhdysvaltalaisen elämän eroista. Tytär eli pukeutumistaan, käytöstään ja ulkonäköään myöten melkoista O.C.-unelmaa, eikä ollut käynyt ulkomailla aikaisemmin. Kuunnellessamme Jack Johnsonia hänen uudesta iPodistaan, sain vahingossa erehdytettyä hänelle käsityksen, ettei CD-levy olisi formaattina vielä rantautunut Suomeen. Kuvitelkaa! Päätin lisätä vähän vielä vettä myllyyn, ja kerroin Elviksen juuri nousseen maamme albumilistalle hitillään Jailhouse Rock. Sen tahdissa meidän suomalaisten olisi tapana jammailla jääkarhujen ympäröimillä tanssilavoilla uutta nuorison suosikkijuomaa, Coca Colaa nautisekellen. Jääkarhutkin menivät läpi, mutta muuten juttu oli jo liian paksu. Tässä vaiheessa paljastin totuuden. Kirsten vaivaantui hieman, mutta ymmärsi kyllä sarkasmin.

Toissa vuonna päätimme paeta kaverini kanssa myöhäissyksyn viimaa Espanjaan. Eräänä päivänä löysinkin itseni Granadasta juttelemasta hollantilaisen opiskelijan kanssa niitä näitä. Taisimme keskustella Euroopan lähihistoriasta. Siinä samalla yritin ottaa puheeksi Suomen aseman mantereella. Tämä parikymppinen elämäntapa-traveller tiesi tietenkin Suomen maantieteellisen sijainnin, talvien synkkyyden...ja jääkarhut! Lisäksi hän oli kuullut ruotsalaisystävältään, että olisimme hyvin vahva, isänmaallinen kansa. Hienoa, ainakin ruotsalaiset arvostavat meitä. Mutta tämän jälkeen tuli hiljaista. Olettaen, että hän edusti "lentävänä hollantilaisena" melko hyvin kulttuureja tiedostavaa sukupolvea, voidaan jälleen vetää johtopäätös Suomen tunnettuudesta maailmalla.

Mietitäänpä hieman. Kuinka helposti meistä voitaisiin luoda kuva yksittäisten tapauksien perusteella? Suomalaisyritysten kansainvälisellä menestyksellä ei liene juuri merkitystä. Nokiakin tunnetaan maailmalla lähinnä japanilaisena brändinä. Sen sijaan Kimi Räikkösellä saattaa olla lausuntojensa kanssa yllättävän suuri vaikutus niihin, joille Suomi on täysi arvoitus. Luojan kiitos, jäämiehellä on sentään sana hallussa.

Jos yrittää etsiä ulkomaisista mediasta uutisia Suomesta, muistuttaa prosessi lähinnä Odysseuksen harharetkiä. Kävin Ruotsin tunnetuimpien iltapäivälehtien, Expressenin ja Aftonbladetin sivuilla katsomassa, jos meistä olisi jotakin juttua. Per-myrsky oli vallannut palstatilan. Meistä ei ollut mitään, vaikka omat lehtemme ovat länsinaapurista juttuja puolillaan. Viimeksi sinikeltainen lehdistö taisi havahtua Valjakkalan paon yhteydessä. Vaivauduin tarkastamaan myös CNN:n ja BBC:n nettisivujen annin. Hakusana 'Finland' tuotti vastauksia vain satunnaisista urheilutuloksista. Epäilykseni Kimin mainosarvosta lisääntyy entisestään. Pitäisikö olla tyytyväinen vai huolestua?